Pages

Monday, 25 February 2013

Ei auta itku.


...ja vähän kevyempään (tai no kevyt ja kevyt) teemaan.
Olen nyt viime aikoina siirtynyt treenaamaan aina aamuisin. Herään jokaikinen arkiaamu siinä puoli seitsemän jälkeen ja käyn joko lenkillä tai menen punttikselle. Tunnin treenin jälkeen ehtii hyvin töihin yhdeksän paikkeille.

Toimii todella hyvin ainakin itselläni - satun siis kuulumaan aamuvirkkujen joukkueeseen. Aamutreenistä saa hyvän lähdön päivään ja muutenkin reippaan mielen. Itse olen sitä paitsi sellainen, että siinä kolmen jälkeen iltapäivällä rupeaisin neuvottelemaan itseni kanssa siitä, miten nyt ehkä tämän kerran voisin skipata treenit. Aamulla siihen empimiseen ei löydy aikaa.

En muuten tiedä miksi, mutta sellaisina aamuina, kun herätyskello päräyttää jotenkin ihan liian aikaisin soimaan ja mieli huutaa, että se haluaa vielä nukkua, totean itselleni yleensä ääneen: ei auta itku markkinoilla.

En tiedä mistä olen tuon saanut, mutta jotenkin se toimii. Se on kai oma sparrauslauseeni. Toinen juttu on muuten se, että ponkaisen aina heti kellon soidessa ylös. En koskaan jää hengailemaan sänkyyn saati torkuttamaan. Heräämisbusiness on kuin vetäisi laastaria, ei kannata jäädä petkuttamaan itseään.

The difference between a successful person and others is not a lack of strength, not a lack of knowledge, but rather in a lack of will. - Vince Lombardi







No comments:

Post a Comment


Back to Top