Pages

Tuesday, 15 July 2014

Down in the town - San Diego



Ajoin tänään itsekseni San Diegon keskustaan (true story!) ihmettelemään. Asumme Pacific Beach alueella, joka on noin 15 min päästä keskustasta. Vaikka olen jotenkin kaikista muutoista ja matkustelusta johtuen tullut semisti antimaterialistiksi - tarkoittaen, että en halua ostaa enää mitään turhaa krääsää ja vaatetta (mutta korut, kauniit talot, kunnia, menestys ja mammona jne kiinnostaa yhä haha) - ostin peräti kolmet lyhyet shortsit (halvalla!) ja yhdet Nike juoksushortsit. 



Downtown San Diego on kivaa aluetta, tosin pyörin tänään pelkästään ns Gaslamp Districtillä. On onneksi hyvin aikaa kiertää muita alueita myöhemmin, sillä jäämme sittenkin luultavasti tänne koko loppuajaksi.



Muuten olen lenkkeillyt rannalla joka aamu, syönyt hyvää ruokaa, ottanut aurinkoa, lueskellut ja, hmm, niin siinä ne viime päivät ovat mennytkin. 


Kävimme eilen melomassa kajakeilla La Jolla alueella. Koska meidän kajakkimme oli kahden istuttava, tiedustelin siinä rannalla, että kumpi istuu takana = toimii kapuna ja maestrona. Turistin mielestä luonnollisesti Turisti itse, koska on "koko elämänsä tehnyt joenlaskua". Tähän minä totesin, että bullshit ja, että minä olen elänyt koko elämäni meren äärellä ja olen muutenkin "Viking", you know karusta pohjoisesta jne. Hyvästä sydämestä ja muutenkin lempeästä luonteestani johtuen (*tilaa naurulle*) annoin nyt kuitenkin periksi. Pitäähän miesten miehekkyyttä tukea. 

Kun sitten piti päästä ensimmäisistä aallokoista läpi (huomiona siis, ettei nyt puhuta mistään Eiranrannan 30 sentin liplatuksesta) ja saatuani kanootista ja aalloista niin paljon turpaan ja nieltyäni varmaan kaksi litraa suolavettä yhdellä kulauksella, en olisi edes pystynyt lausumaan sanaa Viikinki. Lähinnä haukoin henkeä ja inisin vuorotellen, että "I'm going to die", "I'm not doing this" ja "I want to go home". Loppujen lopuksi Turisti sai ylipuhuttua minut istumaan etuosaan ja työnsi meidän aallokon läpi. Kun pääsimme vähän rauhallisemmalle vedelle, sain kuulla muutaman ilkkuvan kommentin. Ihan oikeutetusti. Onneksi osaan nauraa itselleni - suojelee ylpeyttä. Viikinki esi-isäni kuulemma häpeäisivät raukkamaisuuttani.

Mutta eipä loppunut kärsimys siihen, vaan riuduin meripahoinvoinnissa koko kirotun ajan. Jatkuva aallokko verotti oikein kunnolla, enkä pystynyt oikein edes puhumaan kun piti keskittyä hengittelemään sellaista supistushengittelyä. 

Nojoo, ainakin sain vähän brunaa. Eikä tarvitse mennä toiste. Nähtävyydet oli sitten ihan omaa luokkaansa. Kallioluolia, hylkeitä ihan lähietäisyydeltä ja älyttömiä palatsimaisia rantahuviloita.


Kaikki siis mycket bra här!

No comments:

Post a Comment


Back to Top