Pages

Monday, 4 August 2014

Treenaaminen jenkeissä


Endorfiinihumalassa. 
Ajattelin kirjoittaa vähän omasta liikkumisestani täällä jenkeissä.

Kesäkuun lopussa tehdyn maratonin jälkeen en ole oikein jaksanut innostua juoksemisesta. Ensinnäkin, jotenkin ne keväällä tehdyt 20 kilsan lenkit ja ns. pakkopuurtaminen alkoivat maistua aika puulta. Viimeisimmät pitkät lenkit alkoi jo potuttaa ja joskus rupesi oikein itkettämään kun olin niin turhautunut. Mutta totally worth it. Koska maraton vielä meni niin paljon paremmin kuin viime kerralla, juoksen varmasti myös ensi vuonna. Uskon kyllä, että tässä syksyn lähentyessä alan varmaan kohta taas fiilistelemään lenkkipolkuakin. Toisekseen, San Diegon lämpö (merituulesta huolimatta) tekee päivisin juoksemisen aika tukalaksi. Ja minä siis liikun mieluiten aamupäivällä aamupalan ja -toimien jälkeen. Nyt rutiininani on ollut tehdä  yksi lenkki per viikko ja loput salitreeniä. 

Salitreenini menee yleensä niin, että juoksen salille (nyt noin 2 km matka) ja teen ensiksi 10 minsaa rappuslaitettaSen jälkeen treenaan 2-3 lihasryhmää 1-3 liikesarjaa per lihasryhmä noin 4x10-15 toistoilla. Vuorottelen yleensä liikkeitä siten, että teen vaikka hauisliikkeen ja ojentajaliikkeen vuorotellen. En nimittäin pidä tauoista, joten kun hauis lepää, teen ojentajaa. Silloin treeni on tehokasta ja saan paljon irti tunnin aikana. Yleensä lopetan tekemällä vähän vatsoja ja VENYTTELEMÄLLÄ. Korostan venytyksen tärkeyttä. Itselläni polvi ja lonkka oireili tosi paljon muutama vuosi sitten pidemmillä lenkeillä, enkä koskaan uskonut, että kestäisin maratonin. Mutta sitten rupesin venyttelemään ja juoksukivut ovat vähentyneet huomattavasti. Toki kuluttavat pitkät lenkit ja tiheä harjoittelu aina verottaa vähän. Mutta kehonhuolto auttaa. Lonkankoukistaja, takareisi, pohkeet ja etureisi on itselleni tärkeimmät, koska ne rasittuu eritoten juoksussa (varsinkin lonkankoukistaja).

Rappuslaite
Treenimäärät ovat täällä olleet aika samat kuin kotona, yleensä kuusi kertaa viikossa. En yleensäkään lopeta liikuntaa lomalla. Jos olen pari päivää "tekemättä mitään" (nollapäiviä ei oikeastaan ole koska hyötyliikuntaa tulee minulle paljon sillä tykkään kävellä joka paikkaan, kävelen aina rappuset ylös jne) alkaa ahdistamaan ja on ihana päästä taas treenaamaan. Liikunnassa musiikki on kuitenkin minulle elinehto. En pysty juoksemaan ilman, että korvissa pauhaa hyvää musiikkia (yleensä räppi - tosi naisellista). Olen ihan omassa maailmassani silloin. 

Kaikesta huolimatta, jos on niitä päiviä jolloin treeni tuntuu turpiinsaamiselta, annan yksinkertaisesti olla. Filosofiani on ollut koko ajan se, että haluan, että treenistä jää hyvä fiilis. Tämä saa minut palaamaan siihen kerta toisensa jälkeen. Noin 300 päivää vuodessa.





No comments:

Post a Comment


Back to Top