Pages

Monday, 20 April 2015

Finland vs USA

Rosebowl 2015 - Kaliforniassa

Kun nyt innostuin miettimään kansallista lannistuskulttuuriamme, niin on muitakin eroja, jotka ovat joko pistäneet silmään tai hyppineet silmille transatlanttisissa kokemuksissani.

Ensinnäkin tietysti sosiaalisuus. Tunnetusti jenkeissä aivan eri luokkaa kuin pohjoisessa nurkassamme. Riippuu tietenkin vähän ihmisestä, mutta aika pokkana voi yleistää, että täällä se sosiaalisuus on sitä, että katsotaan vastaantulijan kenkiin omiensa sijaan. 

Pohjoismaissa (huomasimme tämän selvästi myös Norjassa) ihmiset ovat töykeämpiä. Muita ei huomioida samalla tavalla kuin jenkeissä. Esimerkiksi hississä tai ratikassa porukka tunkee törkeästi sisään antamatta ulos pyrkivien tulla ensiksi rauhassa ulos. Oma nenä on suurin mittana sille miten pitkälle nähdään. Asiaskaspalvelukin on ihan eri luokkaa. Ehkä provikka-/tippiperusteisempi palkka voisi olla ratkaisu täälläkin...Mitä olette mieltä?

Herrasmieseleet. Suomessa varsinkaan nuoret miehet eivät avaa ovia naisille tai anna meidän mennä ensiksi sisään. Se jotenkin ärsyttää minua. Oppina tänne eksyneille miespuolisille: pienet eleet merkitsee yllättävän paljon! Tässä muuten todettakoon, että jo suomenruotsalaiset miehet ovat paljon kohteliaampia. Ankkalammessa on kasvatus paremmassa kunnossa. Mutta palatakseni tähän, jenkeissä tarjoudutaan apuun ja esim. autetaan kassien kanssa jos on tuskautuneen näköinen. Täällä? Not so much.

Jenkit ovat analyyttisempiä, syvällisempiä ja ennenkaikkea dramaattisempia. Olin aina luullut, että tosi tv -sarjoissa esiintyvät jenkit ovat niin feikkejä, kun jeesustelivat ja analysoivat parisuhdeasioita tuntikausia. Mutta he ovat oikeasti sellaisia. Miehetkin puivat jotain pikkuriitoja pari viikkoa. Itseäni vähän ärsyttää kyseinen ylidramaattisuus, joka meillä koetaan lähinnä pissistelyksi. 

Tunteista ja isänmaasta puhutaan enemmän kuin täällä. Minua lähinnä huvittaisi jos joku huutelisi ympäri maailmaa Jumala siunatkoon Suomea ja pitäisi Suomen lippua autossa, ovissa ja pihoissa.
Meillä isänmaallisuus on pinnalla lähinnä 6.12. Itsenäisyyspäivä -karkelointi on myös aika eri tasoa kuin täällä. Suomessa muistellaan sodassa kaatuneita ja tunnelma on hiljaisen harras. Siellä ammutaan raketteja ja grillataan.

Urheilu on juurtunut jokaisen elämään. Se on läsnä kaikissa arkisissa keskusteuissa ja ajanvietteenä matsit ovat parhautta. Naisetkin tietävät kaiken pelaajista ja matsien lopputuloksista. Itse olen kuin kysymysmerkki niissä tilanteissa. Myös alkoholin nauttiminen peleissä on paljon vapaampaa. Katsomoon kuuluu olut ja hotdog.

Ulkona syöminen. Ihmiset syövät ulkona monta kertaa viikossa - monet eivät kokkaa koskaan.

Ja viimeiseksi suosikkini: mani/pedit! Saa ravata hoidoissa hyvällä omalla tunnolla vaikka viikottain. Hoidot ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa puidaan kaikki juoruista ihmissuhdeongelmiin. Monien äiti-tytär parien harrastus.

Tässä nyt muutama poiminto, jotka koen selviksi eroiksi Suomeen verrattuna. Oletteko huomanneet muuta?


Kaliforniassa palelemassa, Rosebowl 2015




  













No comments:

Post a Comment


Back to Top