Pages

Friday, 5 June 2015

Suorittamisen perusteet



Kello on 5 ja olen ollut hereillä jo tunnin. Viime aikojen aamuyöllä heräily johtuu siitä, että mennään ylikierroksilla. Mieli ei lepää oikein enää yölläkään ja uni on kevyttä. Saan ensi viikolla kolmeksi vuorokaudeksi mittarit, jotka mittaavat unta, palautumista, sykettä jne. Mielenkiinnolla odotan, että miltä numerot näyttää.

Ongelmahan on se, että ihannoin suorittamista ja kovaa tahtia. En ole perfektionisti siinä mielessä, että viilaisin yhtä asiaa 110 %. Ei, kun muut tekevät sen yhden asian kunnolla, minä suoritan 20 asiaa 85 prosenttisesti. Elämäni on kontrolloitua siinä määrin, että aamuisin on herättävä aikaisin treenaamaan ja treenimääriä on viikon aikana kerryttävä ainakin viisi, hyvä omatunto tulee vasta kun niitä on kertyy kuusi. Tämän päälle on käveltävä mahdollisimman paljon. Ihanteellisesti nopeatempoisen työpäivän jälkeen tulee levoton olo jos ei ole mitään tekemistä. On pakko mennä ainakin kävelylle, hoitaa asioita - mieluiten tavata ystäviä.

On pidettävä yllä mahdollisimman paljon sosiaalisia suhteita ja networkattava. Pitää kävellä korkeimmissa koroissa, sillä muuten olen pelkkä normi pätkä. Haluan olla omnipotentti renesanssi-ihminen, joka on fiksu, hauska, rento, urheilullinen, kurinalainen ja sosiaalinen. Henkilökohtainen mottoni on, että jos haluaa pidemmälle kuin muut on tehtävä erilailla kuin muut (=enemmän kuin muut).

Olen jäänyt koukkuun siihen, että ihmiset kehuvat minua über ihmiseksi, suorittajaksi. Olen saanut päähäni, että jos haluan menestyä on herättävä kukonlaulun aikaan ja käytävä lenkillä, tiedettävä vähän kaikkea kaikesta, juostava maratoneja ja tykitettävä muutenkin mahdollisimman paljon. Sellaisia menestyvät ihmiset ovat.

Vaikka olisi lauantaiaamu, en koskaan jää pötköttämään sänkyyn. Heti on juotava kahvit ja suunnattava salille. Muut asiat mieluiten järjestetään sen mukaan, että salilla ehtii olla ainakin pari tuntia. Ärsyttää jos joku estää tekemisen meiningin. Mikäli tukkaa koskee, mennään pitkälle kävelylle. Ei tule niitä päiviä, että loikoillaan sohvalla koko päivä. Hyi hitto kuinka ahdistava ajatus, ettei suorittaisi päivän aikana mitään. Voin kyllä loikoilla auringossa monta tuntia kuunnellen musiikkia ja lukien. Mutta se on sitten varattu kalenteriin erikseen. Siihen on buukattu aika. Plus, että rusketuksesta tulee paremman näköiseksi.

Vaikka nyt tajuan, että pitäisi vähän rentoutua, en pysty. Inhottaa ajatus siitä, että pitää laiskotella.

Mitenköhän sen viikonloppunsa täyttäisi? Nyt kuitenkin suuntaan tunnin aamulenkille.

6 comments:

  1. Vau, toinenkin suorittaja löytyi! Tosin nyt lukiessani tuntuu, että oma tahtinikaan ei ole mitään verrattuna sinun tahtiisi :D Olen miettinyt kuinka ihanaa olisi osata olla edes yksi päivä rauhassa ja vain löhöillä, mutta mieli ei kestäisi sellaista. Ehkä vielä jonain päivänä..

    Blogisi on aivan mahtava, oikeesti rakastan tyyliäsi kirjoittaa!

    -Laura

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Laura kommentista (ihanaa, että joku kommentoi :)!). Siis eikö olekin yllättävän vaikeaa tuo löhöily :D?

      Delete
    2. Todellakin! 5 minuuttia sitä kestää, kunnes on pakko löytää jotain tekemistä :D siis maksimissaan 5 min. Yritän ajatella etten suorita, vaan otan kaiken mahdollisen irti päivistä ja ajasta. Ja olen huomannut, että maailmassa ei varmaan ole mitään niin vaikeaa, kuin odottaminen. Parin minuutin odottelu meinaa saada hulluksi, pakko olla jotain tekemistä AINA.

      Laura

      Delete
    3. Oikeesti?! Olet ihan mun hengenheimolainen :D me tultaisiin hyvin juttuun, kuule! Olen AIVAN samanlainen odottamisen ja luppoajan suhteen.

      Delete
    4. Eikä, ihan totta?! :D 99% tutuista makoilee viikonloppuisin sängyssä 12 asti ja mä oon herännyt ja valmiina lähdössä lenkille tai pyöräilemään klo 8. Ja en tiedä pitäiskö huolestua siitä, että 2 minuutin odotusaika pysäkillä on välillä tuskaa? :D

      Delete
    5. Kuule, I so feel you! Yläfemmat sille :D

      Delete


Back to Top