Pages

Thursday, 8 October 2015

Egosentrinen narsistibloggaaja

Olen tässä pohtinut taas super syvällisesti yhtä juttua. Asiahan on niin, että en hirveästi välitä ihmisistä, jotka "leijuvat", ylikorostavat itseään ja saavtuksiaan, pätevät ja "lesovat". Okei, suoraan sanottuna, minua ärsyttää semmoinen. No toisaalta esimerkiksi nyt, kun juoksin maratonin alle neljän tunnin, monet ovat hehkuttaneet minua - ja se tuntuu kivalta. Mutta samalla mietin, että "ei se nyt niiiiiin hyvä aika ollut...siellä veti monta minua rutkasti vanhempaa naista parempia aikoja."

Olen saanut osakseni aika paljon hehkutusta muistakin jutuista, kuten opiskeluista jne. Ehkä koska olen tähdännyt semmoiseen omnipotenttiin profiiliin ja tykkään suorittaa asioita. Mutta samalla tiedän, että on niin paljon minua joka saralla parempia. En oikeasti aina koe että ansaitsen sitä hehkutusta mitä saan osakseni. Mutta onhan se varmaan kuitenkin niin, että suuri osa motivaatiosta tehdä asioita on juurikin se ulkoinen palkitseminen - se, että rakentaa itselleen tietyn imagon. Olen aivan varmasti ulkoa ohjautuva. Mitä enemmän saan palkkiota, sitä enemmän haluan suorittaa. 
Siksi sitä snappaa lenkillä, kirjoittaa opiskeluistaan ja hehkuttaa korkeita korkojaan.

No sitten on juuri tämä toinen puoli, eli oma käytökseni. Mielestäni voisi ajatella, että jo se, että kirjoittaa blogia tavallaan itsestään, henkii jonkintyyppistä egosentrisyyttä. Tai ei edes jonkintyyppistä, vain aika suoranaista narsismia. Toisaalta syy siihen miksi kirjoitan blogia on, että EN halua täyttää ihmisten Facebook feedejä minun jutuillani, PIDÄN kirjoittamisesta (olen lapsesta asti pitänyt), ja pidän valokuvien ottamisesta. Haluan kanavan jossa voin jakaa näitä jossain ja olla vähän luova. Olen rehellinen itselleni ja tiedostan, että suurinta osaa esim Facebook kavereistani ei voisi vähempää kiinnostaa julkaisuni ja siksi jätän heidät rauhaan. Ajattelen, että mikäli jotain minun kirjoitukseni ja elämäni kiinnostaa niin täältä pesee. Täältä voi käydä lukemassa, jos kiinnostaa. Jos ei - en hiero sitä kenenkään naamaan. Sama pätee vähän Snapchattiin, olen päätellyt, että jos jotakuta kiinnostaa katsoa snappejäni, niin mahtavaa! Teen niitä tosi mielelläni. Mutta hyvä puoli Snapchatissa on, ettei minun snappini täytä kenenkään "feediä" tai seinää, vaan se katsoo, ketä kiinnostaa. Enkä voi sille mitään, pidän huomiosta. Niin se vain on. Jos voin siinä samalla jotakuta inspiroida tai vaikka innostaa lenkille niin aivan älyttömän hyvä juttu! Mielelläni antaisin positiviisia viboja ihmisille.

Hmmm, siis summa summarum,  pointtina tässä se, että vaikka itsestään pitäisikin ja olisi ylpeä teoistaan, niin nöyryys on aina voittava konsepti. Pitäisi aina muistaa, että on olemassa lukemattoman monta parempaa menestystarinaa kuin sinun.

Mutta muuten olen ihan mukava & leppoisa tyyppi ;). (<- muuten tämän kolmevuotiaan blogin ensimmäinen hymiö -jos ei kommenttivastauksia lasketa. TADAAAA!!!)

Leijumassa

No comments:

Post a Comment


Back to Top