Pages

Saturday, 7 November 2015

Jätemäen portaat - vähän erilainen treeni

Kävimme taannoin työkaverin kanssa kokeilemassa Malminkartanossa ns Jätemäen portaita. Portaita on 426, ja reilun 90 m korkeudessa oleva nyppylä onkin suosittu treenipaikka. Menimme tietysti nöyrästi sillä asenteella, että vedetään portaat alle 1:30 (olimme lukeneet, että se on jo kova aika).

Elikkäs, ei nyt mennyt ihan niin kuin ajattelin. Olin kaikessa erinomaisuudessani päätellyt, että jos nyt on vetänyt maratonin äskettäin alle neljässä tunnissa niin kai muutama sata porrasta lähtee kuin lehmä laitumelle. Juuh, ei. Vedimme ensiksi kerran kävellen koko homman. Jo sen jälkeen totesin, että nyt on Ojala ottanut liian ison annoksen. Siitä seuraava veto pitikin vetää niin kovaa kuin pakaroista vain lähti. Voin kertoa, että aika kauas jäin ajasta 1:30. Toisin kuin juostessa, tuossa nimittäin tulee ihan totaalinen maitohapporomahdus. En edes loikkinut puoliväliin ennenkuin voimat hyytyi sekunnissa nollaan. Siinä sitten lähinnä raahauduin loput ylös ja kirosin kaikki maailman kukkulat ja kikkulat joita joku urpo keksii tehdä treeninäyttämöiksi. Nopein aikani taisi olla kuninkaallinen 2:10.

Jännä oikeasti nähdä miten erilaista kuntoa tuon tyyppinen harjoitus vaatii verrattuna maratoninkaltaiseen kestävyyteen. Loistavaa, että tulee tehtyä näitä silmiäavaavia treenejä. Monipuolinen kunto on kuitenkin se, mihin itse pyrin. Työkaverini joka on entinen kilpaiuimari, veti paljon paremmin, koska hän (arvatakseni) on tottunut tuontyyppiseen maitohappoa tuottavaan vähän lyhytkestoisempaan mutta rankkaan harjoitteluun.

Kaiken kaikkiaan vedimme portaat varmaan viitisen kertaa ylös. Varsinkin etureidet olivat itselläni aivan spagettina. Treenin jälkeen kuitenkin lähinnä pohkeet ottivat suurimman trauman. Vielä ensimmäisenä treeninjälkeisenä päivänä ei tuntunut missään. Mutta sitten. Ai!!!! Pohkeet olivat niin jumalattoman kipeät viikon (siis kyllä, seitsemän päivää) verran että en pystynyt edes istumaan jalat ristissä kun kosketuskin teki kipeää. Lievänä masokistitreenaajana olin tietysti katkeran onnellinen sillä kipu vain kertoi siitä, että työtä oli tehty. Eli ihan varmasti käyn kokeilemassa uudemman kerran.

Varoituksena muuten, ettei portaita ole valaistu, eli tähän vuodenaikaan paikalla kannattaa olla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Portaat oli myös todella liukkaat kohmeesta. Eli plussakelit varmasti paras ajankohta käydä uhkaamassa kohtaloaan.


No comments:

Post a Comment


Back to Top