Pages

Thursday, 5 November 2015

Onko se some hölynpölyä?

Kävin tänään toisessa asianajotoimisto Hannes Snellmanin järkkäämässä Sisters in Law and Business tapahtumassa. Tällä kertaa aiheena oli henkilöbrändäys ja johtajaviestintä. Hullunkuristahan on, että juristista mm some-viestintään erikoistuneeseen yritykseen hypännyt menee asianajotoimistoon kuulemaan henkilöbrändäyksestä. Hieman hymyilytti kyllä elämän ironia.

Mutta itse asiaan. Paikalla oli puhumassa mm Hill+Knowltonin Strategiesin toimitusjohtaja Tarja Jussila. Hän puhui siitä, miten asiantuntija- ja johtajaviestintäänsä voi kehittää. Yksi hänen mielipiteistään oli, että sosiaalinen media (eritoten Twitter) on viestintäkanavana yliarvostettu ja, että hän tuntee monta oman alansa tunnustetusti kovaa asiantuntijaa, joilla ei käytännössä ole mitään some-presenssiä, mutta jotka silti ovat kiistattomasti alansa kovimpia nimiä. Jussila myös totesi, että Twitter on käytännössä täynnä tyhjiä twiittejä, jotka ei merkitse mitään kenellekään. Toisaalta hän sanoi, että asiantuntijoiden pitää olla yleissivistyneitä, jotta he pystyvät viestimään uskottavasti.

Niin. Jäin miettimään tuota. Itsehän työskentelen yrityksessä joka kannustaa yritysjohtajia olemaan sosiaalisessa mediassa aktiivisia. Puhdasrotuinen asiantuntija -  kuten esimerkiksi juristi - ei kenties ole ihan sama asia kuin yritysjohtaja, mutta asia jäi silti vaivaamaan minua.

Itse lähden siitä, että ei sinne someen välttämättä omasta ilosta kannata lähteä. Uskon kuitenkin (ihan rehellisesti, kuivahko juristihattu päässä), että sosiaalisen median kanavat ovat niin valtavan olennainen osa yhteiskuntamme nykyistä viestintää ja ihan perus olemista, että ei kukaan, joka haluaa viestiä olevansa ajan hermolla, voi niitä sivuuttaa. Se on sama kuin huoneessa olisi armeija elefantteja, ja väittäisi, ettei kärsiä näy. Some ja siellä oleminen kuuluu juurikin siihen yleissivistykseen. Vähintäänkin sosiaalisen median kanaviin kannattaa paneutua siksi, että niin suuri osa ihmisistä - kuluttajista, asiakkaista, sidosryhmistä, jne jne - on siellä. Ja julma totuus on, että olitpa siellä tai et, sosiaalinen media elää ja siellä voidaan keskustella muun muassa juurikin sinusta. Ehkä silloin on parempi olla aitiopaikalla reagoimassa, kuin autuaan tietämätön siitä mistä kuhistaan. Ihan noin henkilöbrändin kannalta. Sama koskee yrityksiä.

Ehkä koetan tässä sanoa, että vaikken usko siihen, että jokaisen tarvitsee ponnistella kohti Twitter -herruutta ja vähintään kolmea tuhatta seuraajaa, niin kyllä jokaisen, joka tässä maailmassa tekee liiketoimintaa ja yrittää olla uskottava, on vähintään tiedettävä mistä on kyse. Se massojen voima minkä sosiaalinen media mahdollistaa on semmoinen, että kannattaa ehkä harkita kahdesti ennenkuin tyrmää kanavat hölynpölyksi. Varsinkin te, jotka saatte leipänne ihmisten ostokäyttäytymisestä (lue: kukapa ei saa?), miettikääpä missä ihmiset viettävät aikaansa (lue: netissä) ja mitä vaikutteita sieltä saa ostopäätöksiin? Enpä jättäisi sattuman varaan.
On aika monta ennen autuaasti maineessa kierinyttä brändiä, jotka ovat aliarvioineet digitaalisuuden (ja mm sosiaalisen median) merkityksen. Niitä brändejä ei meikäläiset enää muistakaan.




No comments:

Post a Comment


Back to Top