Pages

Tuesday, 3 November 2015

Pää täyteen.

Meillä oli eilen Mindfulness -kurssin ensimmäinen sessio. Ottaen huomioon, että normi toimistoelämämme muistuttaa lähinnä spiidillä menevää eläintarhaa, oli aika jännä tunne yhtäkkiä pysähtyä alas hiljaiseen huoneeseen ja yrittää keskittyä läsnä olemiseen. Niin, se läsnä oleminen on pirun raskasta puuhaa. Oma ajatuksenkulku kun yleensä pomppii asiasta toiseen kuin vieteröity pallo. Itselläni on niin fyysisesti kuin ajatuksen tasolla yleensä se viisi rautaa tulessa koko ajan. Koko ajan. Olen aina joko tulossa tai menossa seuraavaan asiaan.

Jokaisen session aikana on tarkoitus tehdä mindfulness-harjoitus. Saamme sitten jonkinlaisen kotitehtävän seuraavan viikon sessiota varten. Tällä kertaa hiljennyimme, suljimme silmät ja lähdimme kohdentamaan ajatuksia ohjaajan johdattelemana eri kehon osiin. Siinä istuskellessa mieli harhaili aika lailla ja minuutin välein sai komentaa itsensä takaisin huoneeseen. Toisaalta rupesin vainoharhaisesti miettimään, että onko keskittyminen keskittymiseenkin oikeastaan ajatuksen harhailua ja epäkeskittyneisyyttä? Siinäpä pähkinä. Jotain hyvää tuossa itseensä menemisessä kuitenkin oli, sillä ajantaju väistyi. 20 minuutin läsnä olevaan tilaan hakeutuminen tuntuikin menevän hujauksessa. Kun vihdoin avasimme silmät oli huone täynnä vähän raukeita - ja yllättävän hiljaisia - Dingleläisiä. Kotitehtäväksi saimme tehdä päivittäin samantyyppisiä 5 minuutin mittaisia harjoituksia. Lähdin vielä myöhemmin illalla Elixiaan Yin Yogaan syvävenyttelemään, mikä oli aika hyvä jatkumo tuohon rauhoittumiseen. Olen itse asiassa peräti joskus kotona saanut niin voimakkaan tunteen rauhoittumisen tarpeesta, että olen laittanut jotain flow-musaa päälle ja mennyt matolle makaamaan/venyttelemään hetkeksi. Salettiin pistän kerääntyvän iän piikkiin tuonkin oudon mielihalun.

Mutta nyt pitäisi sulkeutua johonkin toimistomme huoneeseen ja ottaa 5 minuutin breikki. Katsotaan miten käy.

"Perfection of character is this: to live each day as if it were your last, without frenzy, without apathy, without pretence." (Marcus Aurelius - Meditations)


Rauhoitun kyllä kaikista parhaiten luonnon ja meren äärellä kävellen.


   


No comments:

Post a Comment


Back to Top