Pages

Saturday, 12 December 2015

Bangkok life




Ajoimme Koh Sametilta Bangkokiin kahdeksi viimeiseksi yöksi ennen paluulentoa. Ensinnäkin, jouduimme sinne tullessa aivan järkyttävään ruuhkaan, mikä johti siihen, että istuimme taksissa pari tuntia kauemmin kuin oli tarkoitus. Voitte kuvitella meikäläisen naaman, kun kiemurtelen hermoromahduksen partaalla kolmatta tuntia taksissa. En pystynyt edes puhumaan, potutti niin paljon. Inhoan tuollaista tilannetta, kun asialle ei oikein voi tehdä mitään mutta ottaa aivoon niin vietävästi. Kuuntelin vain musiikkia mököttäen ja yritin meditoida v*tutusta pois.

Nojoo, selvisimme kuitenkin perille hotelliin, joka oli aivan ihana. The Landmark -ketjun 5 tähden hotelli. Bangkokissa huippuhotellit ovat aika edullisia, joten olimme päättäneet "spräädätä". Seuraavan päivän pyörimme huippumerkein varustelluissa kauppakeskuksissa ja kävelimme katsomaan temppeiletä sekä jokiajelulle. Halusin tomerasti kävellä kuuden kilsan matkan jokiajelulle mikä oli inhorealistisen epämiellyttävä kokemus. Ymmärrän miksei ihmiset kävele siellä. Kontrasti hienon hotellin, ostoskeskuksen ja haisevan, meluisan, epäsiivon ja ränsistyneen katukuvan kanssa oli aika jäätävä. Jokiajelulla koko joen vartta "koristi" vieri vierin omaan (kuplassa eläneen) silmääni lohduttomilta ja aivan ränsistyneeltä näyttäviltä hökkeleiltä. Hökkelit olivat ihmisten koteja.  Hyvä, ettei talot olleet juuri murtumassa veteen. Joessa taas telmi aivan järkyttävän kokoisia liskoja (semmoisia krokotiilin näköisiä), ja silti lapset ui. Tuo köyhyys ja likaisuus kyllä pisti naaman peruslukemille. Varsinkin kun, ihmiset iloisesti vilkutteli meille kermaperseturisteille jotka olemme siellä vain ihmettelemässä kauhun valtaamia. Tasan ei mene onnen lahjat. Ei todellakaan.

Tuli aika nopeasti sellainen olo, että haluaa takaisin pieneen ylelliseen kuplaansa. Mitään kun ei asialle voi itse tehdä. Out of sight, out of mind. Päätimmekin pysyä todellisuudenpaossa ja söimme illallisen oman hotellin yläkerrassa. Olimme ajatelleet, että menisimme ulos viimeisen illan kunniaksi, mutta jotenkin kumpaakaan ei enää paljon kiinnostanut lähteä seikkailemaan.

Täytyy sanoa, että vaikka aurinko ja upea lämmin meri teki nannaa, niin tuo viikko riitti hyvin. Oli mukava tulla kotiin. Nythän ei sitä paitsi ole kuin muutama viikko töitä ennenkuin alkaa taas pyhät ja uusi vuosi Milanossa. Jos teillä tosiaan löytyy vinkkejä nähtävyyksistä, merkki-outleteista, baareista jne niin otan kiitollisena vastaan.

Mukavaa viikonloppua!



2 comments:

  1. Jag har glömt helt hur det var! Att sitta flera timmar i rusning är så vardag. Det händer alltid. Och det kan vara rusning och trafikstockning också utanför rush-hours. De stora ödlorna hade jag också glömt! De fanns ju typ på vår bakgård där vi bodde. Hua! Och visst är det mycket fattigdom, och då är Bkok en stad med lite synliga kåkstäder i mitt tycke.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo det var ännu snäppet värre eftersom det var kungens födelsedag, så fler människor var i trafiken. Jag vet inte hur det är på andra fattigare ställen, har inte rört mig så mycket i sådana områden, men tycker nog att fattigdomen var ganska "in your face" redan där i Bkok. I Sydafrika, till exempel, ligger kåkstäderna på skilda områden.

      Delete


Back to Top