Pages

Sunday, 3 January 2016

A Modo Mio


Ei mitään hajua mitä tuo tarkoittaa - epäilen ettei mitään varsinaista sulopuhetta
Viimeinen Ehtoollinen Santa Maria delle Grazie -kirkossa


Viimeinen aamu Milanossa. Odotan jo, että pääsisin Helsinkiin. Ehkä viisi päivää oli kuitenkin vähän liikaa. Jotenkin sitä aina lentoja varatessa miettii, että mielellään viettää viimeisen päivän kunnolla kohteessa, eikä ota aikaista lentoa. Ja aina kaduttaa viimeisenä päivänä, kun joutuu polttamaan aikaa ja tietää, että on kotona vasta yömyöhään. Varsinkin kun edessä on joka maanantainen klo 8.00 aamupalaveri. Huoh.

Nyt on sitten vielä semmoinen tilanne, ettei millään maailman ihmeellä nuo ostokset tule mahtumaan laukkuuni. Eli joudun ostamaan jonkun hätälaukun, jotta saan kaiken roudattua kotiin. Mutta ostoksia en kyllä kadu. Nevör.

Klassisen sisarrakkauden hengessä istuimme eri puolilla salia syömässä aamupalaa (okei, siskoni oli jo melkein valmis kun tulin aamiaiselle) ja vietetään päivät omilla poluilla. Myös siitä miten ja milloin mennään kentälle oli vähän eripuraa, joten mennään eri matkaa eri aikaan. Samalle lennolle. Onhan se koomista, mutta kompromissit on kyllä ihan hanurista, silloin kumpikaan ei ole onnellinen. Utilitaristisen ajatustavan mukaan me molemmat olemme onnellisempia itsenäisinä, omilla teillämme ja täten onnea on yhteensä enemmän. Eli suuremman onnellisuuden periaatteen mukaisesti käytöksemme on hyväksyttävää ellei peräti toivottavaa. Lähdenpä tästä siis itsekseni pyörimään.

Käsittääkseni Helsinki-Vantaalla vastassa taitaa olla mukava pakkanen. Parempi sekin kuin tämä harmaus ja sade. Vaikka kaupunki kaunis mielestäni onkin.

To round it up - on ihana päästä kotiin.



No comments:

Post a Comment


Back to Top