Pages

Sunday, 14 February 2016

Arvaa?



Vaikka uskon enemmän jokapäiväisiin tekoihin kuin rakkaudenjulistuksiin, niin on todettava, että juuri tämä ystävänpäivä tuntuu kivalta ekstralta. Ei oikein koskaan ole ollut ketään kenen kanssa viettää ystävänpäivää, joten se on tähän mennessä ollut enemmänkin turha kaupallinen hypetys. Viime vuonna olin muistaakseni sopinut kaverin kanssa dinnerin, kunnes hän tajusi päivää ennen, että on ystävänpäivä ja menikin poikaystävänsä kanssa syömään. Jep jep. Löysin onneksi toisen, siviilisäädyltään samassa tilassa kanssani olevan ystävän, jonka kanssa mentiin platonisia suhteita juhlistavalle drinksulle.

Mutta tällä kertaa saan juhlistaa niin ystäviäni kuin avomiestä. Ja täytyy sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Kun tulin aamutokkurassa keittiöön keittämään aamukahvia, huomasin hetken häärättyäni, että pöydällä lojui iso kasa ruusuja. 

Sen verran olen saanut kokea, että ruusut, romanttiset eleet ja sanat rakkaudesta ei paljoa paina, jos käytös muuten on välinpitämätöntä ja itsekeskeistä. Se, että löytää jonkun joka välittää, kohtelee hyvin ja josta näkee joka päivä rakkauden, on niin paljon parempaa kuin ruusut ja sanahelinä. Mielestäni rakkaus on parhaimmillaan jokapäiväistä, arkista kunnioitusta ja luottamusta lisättynä naurulla. Juurikin niitä pieniä eleitä ja tekoja. Koska sellainen rakkaus on suureksi onnekseni osunut kohdalle, niin toki ruusut ovat hauska bonus. 

Tuo arkinen toiminta pätee muuten ystävyyteenkin. Tiedän tasan tarkkaan, ketkä ystävistäni on niitä, jotka välittävät oikeasti ja joihin voi luottaa niin hyvän kuin pahan paikan tullessa. 

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille.


No comments:

Post a Comment


Back to Top