Pages

Sunday, 7 February 2016

Näköradion paluu.

Elikkäs.

Eilen luokseni muutti tämmöinen härpäke:



Okei, sen mukana muutti kyllä jotain muutakin. Ja niin, ensimmäistä kertaa elämässäni, minusta tuli jonkun avovaimo. Se kuulostaa aika aikuiselta. Aikuisemmalta kuin mitään mitä olen tehnyt.
En voi sanoa muuta kuin, että elämää on aika turha suunnitella. Ne suunnitelmat kun lentää ikkunasta aika nopeasti hetkenä minä hyvänsä.

Noin pedagogisesti asiaa lähestyen, katsotaanpa vähän ajatuksiani täällä blogissa viimeiseltä puolelta vuodelta.

Elokuun alussa pohdiskelin lähestyvää eräpäivää ja mietin että kelpaako enää kenellekään tämän ikäisenä.  Hmm, en olisi uskonut että ennen kuin edes täytän 30, on tilanne aivan toinen. Vaikka vauvoja en kyllä halua vieläkään. Joku pohja se on minunkin säkissä.

Myöhemmin syksyllä hehkuttelin miten ihanaa on olla vapaa, itsenäinen ja niin itseriittoisa, etten tarvitse koskaan ketään.

Sitten listasinkin vaatimattomat laatuvaatimukseni ja pyysin apua yksisarvisen metsästämiseen. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, ettei graalin maljaa olekaan ja soolona vedetään seuraavat vuodet. Olin myös ihan varma siitä, etten tarvitse mitään televisiota, sehän on aivan hyödytön härveli.

No samanaikaisesti tämä nykyinen "kämppikseni" on vilahdellut aina välillä kirjoituksissani. Ilman, että itse tajusin mitä on tapahtumassa.

Ensinnäkin hän otti riskin ja palkkasi. Sitten hän opetti minulle uusia sanoja, kuten maaginen ja timanttinen. Hän myös lähti kanssani juoksemaan Jätemäen portaita ja rökitti hiljaiseksi. Kun hän ilmoitti, että vaihtaa firmaa, tajusin, että haluan kuitenkin tehdä hänen kanssaan lisää tarinoita.
Ja sillä polulla ollaan.


Sometimes what you are looking for comes when you're not looking at all.

No comments:

Post a Comment


Back to Top