Pages

Tuesday, 9 February 2016

Parisuhde lihottaa

Kun sitä on vuodet valittanut, ettei ole ketään, niin nyt voi sitten siirtyä seuraavaan valitusvirteen. Seuraa säe numero yksi:

Yksi vaikeus yhteiselossa on muuten. Tai siis, olen tottunut syömään pitkälti kasviksia ja lihaa enkä yleensä ostanut kotiin esimerkiksi leipää. Nyt kaapissa on leipää ja ruokana on melkein joka ilta jotain hiilaria lihan tai muun proteiinin kanssa. Myös herkkuja on tullut syötyä enemmän kuin normaalisti. Ollaan molemmat urheilullisia, mutta itselläni se ei ihan riitä, vaan lepsuilu näkyy aika nopeasti kiloissa. Valitettavasti olen hyvin tietoinen siitä miten vähän liikunta oikeasti vaikuttaa painoon. Suun kautta ne kilot tulee ja menee.

Monet lihoaa parisuhteessa, enkä todellakaan halua siihen veneeseen. Lukekaa vaikka tämä Timo Haikaraisen kirjoitus.

Siis onneksi minulla on maraton kesäkuussa, joten ihan överiksi ei voi mennä, mutta silti ahdistaa, ettei pysty vaan pysymään tiukasti omassa ruokavaliossa, jonka tietää kumminkin toimivan pitkällä tähtäimellä. Ärsyttävää. Ei tunnu kivalta rajoittaa toisen syömistä oman "heikkouden" takia, mutta ei ole myöskään kivaa se, että tekisi "omat" versiot ruuasta. Onko täällä ketään jolla on samat haasteet?
Olen iloinen, ettemme ainakaan juokse ulkona syömässä koko ajan, eikä kokkaamamme ruoka nyt todellakaan mitään fätifätiboomboom ruokaa ole. Mutta olen jotenkin vähän mustavalkoinen ruokavalion kanssa. Joko pidän kuria tai sitten saattaa helposti lähteä lapasesta ja lepsun vähän joka suuntaan.

Ehkä pitäisi ruveta vaan jollekin tiukalle ruokavaliolle, jossa ne rajat kielletyn ja ei-kielletyn välillä on selvät. Nyt kun sillä lailla mukamas soveltaa, menee mättäminen kuitenkin enemmän turhien kaloreiden puolelle.
#Oispaitsekuria.



2 comments:

  1. Jag har inga milliondollar-tips, skulle jag ha det så skulle jag vara multimiljonär hehee... Men jag tror att det allra sämsta är att dela in mat i "tillåten/bra" och "förbjuden/dålig". Det leder bara till skuldkänslor, repsahduksia mm. Det vill säga maten representerar då så mycket mer än bara näring eller bränsle för kroppen. Maten blir då lätt så starkt bunden till känslorna OCH då man kommit in på den banan är det svårt att återfå ett sunt tänk kring maten och ätandet. Hoppas du hittar nån annan och bättre lösning som funkar för er båda!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Du har nog rätt och har försökt köra med att inte tänka så mycket på vad som är förbjudet och så. Tror också på att det är bästa sättet att komma ifrån det att man har känslor bundna till mat. Märker nog ändå att jag mår BÄTTRE och är mer energisk av viss typs mat. Borde kanske tänka på det ur den vinkeln istället. Och sen ska man ju försöka äta regelbundet (även om man inte är hungrig), och vänja kroppen vid viss rytm. Det är bara alltid svårast att komma bort från värsta svackan. Sen när rytmen igen är inne så funkar allt bra. Måste kanske helt enkelt koncentrera mig på annat istället :D

      Delete


Back to Top