Pages

Wednesday, 23 March 2016

Koirahoitajat.

Meillä kävi pari viikonloppua sitten hoidossa tällainen 9 kuukauden ikäinen ihanuus.


Leia on siskoni sekarotuinen pentu, jossa on aika paljon saksanpaimenkoiraa. Aivan ihana. Koira sulatti minunkin huurteisen sydämen ihan täysin. Olemme vähän miettineet, että jossain vaiheessa voisi hankkia koiran. Viikonloppuhoito antoi jonkin verran esimakua sille mitä koirakaveri toisi mukanaan. Täytyy sanoa, että koko viikonloppumme pyöri Leian ympärillä. Ensinnäkin, se oli luonteeltaan hyvin vilkas ja seuran kipeä, joten piti koko ajan keksiä sille jotain tekemistä. Toisekseen sitä tietysti piti ulkoiluttaa. Esimerkiksi lauantai ja sunnuntaiaamuna oli luonnollisesti erittäin mukavaa herätä klo 7.00 viemään neitiä ulos. Ei siinä paljoa yöllä kukkuluiltu kun herätykset oli melkein arkipäiväluokkaa. Toisaalta kun kaivarin rannassa vastassa oli aivan mahtava nouseva aamuaurinko  niin en olisi malttanut mennä sisään takaisin. Siinä sitten kävelimme, söimme aamupalaa ja menimme takaisin nukkumaan. 

Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni koiran kanssa juoksemassa. Leia oli positiivinen yllätys. Se juoksi koko 12 kilsaa reippaana vieressä, vetämättä tai kuhnimatta liikaa. Oli oikeasti mukavaa kun vieressä vipelsi ryhdikäs kaveri. Vastaantulevat myös katsoi meitä tosi paljon. Toki pysähdyimme välillä vähän nuuskimaan ja tervehtimään muita mutta se teki itsellenikin hyvää - eihän tässä mitään nuoria enää olla.

Vaikka rakastuinkin Leiaan, niin täytyy todeta, että en olisi valmis rajoittamaan/rytmittämään elämääni vielä noin laajasti koiran takia. En usko, että se lisäarvo jonka koirasta henkisesti saisin ylittäisi "haittaa", jota koirasta tulee. Elämänlaatu varmaankin alenisi. Tai sitten olen vain sokean tottunut vapauteeni. Ehkä se koira sopii myös paremmin pirtaan kun elämä on omakotitalossa Espoossa, missä ulos meneminen ei vaadi samaa kuin täällä keskustassa. Uskon kuitenkin, että menee hetki, ennen kuin meille tulee nelijalkaisia pysyviä kämppiksiä.

Huomenna suuntaamme Pääsiäisen viettoon Vuokattiin.  Totesimme  tuossa äsken yhteistuumin, ettei kummallakaan ole hajua mihin päin Suomea oikein olemme ajamassa. Niinku Turunväylää vai Tampereentietä? Thank God for Siri.

When a man's best friend is his dog, that dog has a problem.
- Edward Abbey






No comments:

Post a Comment


Back to Top