Pages

Saturday, 7 May 2016

My Swagger went Rhodos

Meitsi hengailee täällä kaikkien eläkeläispariskuntien kanssa. Täällä on aika vähän nuorempia, mutta toimii itselleni todella hyvin, sillä haluan nimenomaan rauhoittavan loman. Käyn aamuisin ensi töikseni vetämämässä cappucinoa ja espressoa (otan kolme kuppia heti kättelyssä pöytään) ja vähän hedelmää niin että selviän treeneistä. Sitten käyn juoksemassa, treenamassa kyykkyjä ja sen semmoista rannalla kaikessa yksinäisyydessäni. Menen sen jälkeen vielä salille tekemään vajaan tunnin treenit. Siis niin mahtavaa kun on kaikki aika maailmassa treenata ja tehdä muutenkin mitä huvittaa. Treenien jälkeen menen vasta kunnon aamiaiselle. Mietin tuossa, että ihmettelevätkö kun käyn kaksi kertaa aamussa aamiaisella, mutta ihan yksi ja hailee. Siinähän miettivät.

Hotellin sali on hyvä ja hiljainen upealla merimaisemalla. Ainut mikä vähän potuttaa on se, että siellä roikkuu joku PT aamusta iltaan ja koska siellä ei käy muita kuin minä ja hän varmasti kokee, ettei hän voi istua itseksensä kun minä treenaan (mitä nyt pomokin sanoisi?!) niin hän norkoilee vieressäni kuin iilimato. Olen tottunut treenaamaan yksin. Haluan treenata yksin. That's the way I like it. En halua höpöttää kenenkään kanssa, menee kierrokset ja luvut ihan sekaisin enkä pysty keskittymään itse liikkeisiin. Vaikka näkee, että kuuntelen musiikkia niin "The PT" tulee siihen ympärille kävelemään tuon tuosta. Tänään (siis eh, toisena päivänä) kismitti jo sen verran, että totesin hänelle että anteeksi mutta kuuntelen musiikkia ja haluan keskittyä. Silti hän jotenkin koki että on pakko ainakin kävellä salia ympäri ja korjata kaikki jäljet mitä jätän salilla. Yritin näyttää todella keskittyneeltä, en ottanut mitään katsekontaktia ja suljin jopa silmät kun hän tuli vierelle, ettei vaan rupeaisi avautumaan mitään.
Pitäisiköhän oikeasti vain sanoa jollekin, että tyyppi häiritsee minua ja voisiko häntä pyytää jättämään rauhaan? En kehtaa sanoa suoraan. Perus suomalainen mentaliteetti. AINA parempi jupista selän takana. Voi Sergio rukkaa. Huomenna pitää selkeästi lähestyä asiaa jollakin muulla taktiikalla. En haluaisi olla ilkeä, sillä en usko, että hän haluaa muuta kuin näyttää että tekee työtään. Mutta miksi sitä työtä pitää tehdä minun kustannuksella??!

Minulla on muuten aivan mahtava näköala huoneesta. Iso parveke suoraan merelle. Aurinko vielä laskee juuri suoraan hotellimme edessä joten näkymät on aivaan taivaalliset illalla. Tekee mieli ottaa snappejä huoneen näkymästä joka päivä. Haluan tuommoiset näkymät kotiin. Olen aivan heikkona auringonlaskuihin, joten fiilistelen kuin viimeistä päivää täällä. Fiilistelystä vähän nolompaan. Varmaan jonkinlaisen auringonpistoksen seurauksena koukutuin eilen Anna Abreun Kaikki mussa rakastaa kaikkea sun -biisiin. Siis valehtelematta, meni noin 30 kertaa repeatillä yhden päivän ajan. Meni (taas) vähän överiksi. Biisiraiskaaja täällä hei. Meri, ranta ja aurinko saa aina vähän hempeilemään. 

Tänään kuuntelen hard core räppiä ja hankin swäggerini takaisin.


Parvekenäkymät
The Shit.


The Shit Two. (pitäiskö alkaa taiteilijaksi, taulujen nimet ois aivan selkeetä kauraa)

Tää ois kyl vaan The Rose.




No comments:

Post a Comment


Back to Top