Pages

Thursday, 21 July 2016

Metsästäjä-keräilijän paluu

Täällä landella on mahtavaa. En haluaisi tulla kotiin. Kestää aina pari päivää ennen kuin pääsee kunnolla landemoodiin, mutta kun siinä on, ei stadin tempo paljoa puhuttele. Keli on hellinyt eikä treeni ole oikein maistunut. Mutta ehkä pari päivää treenaamatta on aivan ookoo. Kroppakin varmaan kiittelee enemmän kuin soimaa.

Tosin mustikkametsässä olen kökkinyt sen verran, että peppu ja alaselkä on jumissa. Ihmettelen miten vanhemmat ihmiset poimivat tuntikausia metsässä kun itse en pääse kunnolla edes seisomaan tunnin keräilyn jälkeen. Ja miten hidasta hommaa! Tekniikka on selkeästi hakusessa, sillä vaikka mustikoita löytyy tänä vuonna reilusti en koneellakaan saanut kuin säälittävät kaksi-kolme litraa kahdessa tunnissa. Ei mitään varsinaista high yield hommaa.

Totesin vielä poikaystävälle, että jos hän ei kerää mustikoita niin minä kerään itselleni eikä hän saa koskea niihin (olen kyllä niiiiin hyvänlainen :D), mihin hän kontrasi että käy torilta hakemassa. Kun tuossa katsoin torihintoja, niin taitaapi tulla verrattain kalliiksi tämä minun litrahintani ja jäbä vetää pidemmän korren. Mutta kyse on periaatteesta - on paljon palkitsevampaa kun marjat kerää tuskalla itse! Ja tekee ihan hyvää olla yksikseen metsässä. Jätän ihan kännykänkin kotiin. Aika kapinallista.

Pitää saada vielä pari litraa niin olen tyytyväinen saaliiseen. Sitten opettelen vielä metsästämään niin olen aivan omavarainen, haha. Mitäköhän kotona todettaisiin kun raahaan hirven ruhoa keittiöön?

Keräsin myös punaviinimarjoja muutaman litran. Voin tehdä talven mittaan vispipuuroa. Se on niin hyvää! Puuro pitää vain vispata tarpeeksi kuohkeaksi, jotta väri on semmoinen herkullinen hattaran vaaleanpunainen.

Ihan itse tein.
Mustikkamaito on toinen vanhanajan lemppari.
#fäshiönista


No comments:

Post a Comment


Back to Top