Pages

Friday, 22 July 2016

Pitääkö aina olla kivaa?

Ärsyttää.

Kuten todella monen muun, myös minun päässäni on Pokémon Go. Tai itse asiassa pelin suosiosta liikkeelle lähtenyt keskustelu. Itse peliä en ole pelannutkaan.

Mikä minua riepoo on se, että Helsingin Sanomissa mielipidepalstalla saanut kirjoitus herätti niin paljon negatiivista kommentointia. Koska itse kyllä näen tuon kirjoituksen pointin. Ja samaistun siihen. Näemmä sukupolveani pettäen.

Hesarin mielipidepalstalla siis mietittiin sitä, että Pokémon pelin sijaan nuoret voisivat kerätä marjoja, jolloin Suomen metsiin ei tarvitsisi tuoda ulkomaalaisia poimijoita. Lähinnä kyse oli siitä, että kännykkäpelin sijaan nuoret voisivat tehdä jotain tuottavaa. Tähän vastalauseeksi nostettiin, että pelaaminen on kivaa - marjojen poimiminen ei. Pelaamisessa saa kuitenkin hyötyliikuntaa ja voi myös tutustua uusiin ihmisiin. Jengihän tepastelee (joko yhdessä tai yksin) kaupungilla tuntikausia naama kiinni kännykässä. Okei. Varmasti hyvä että nämä ihmiset ovat ulkona kävelemässä mieluummin kuin kotona somettamassa tai pelaamassa tietokonepelejä. Tai vaikka terassilla dokaamassa.

Mutta ei se nyt kovin kehittävää puuhaa ole.

Minua ihmetyttää se, että pitääkö aina olla kivaa? En ehkä ymmärrä näiden ihmisten arvomaailmaa, koska omani on kovin suorituskeskeinen - ja kyllä - juurikin tuottavuutta arvostava. Mittaan niin itseäni kuin muita sillä miten paljon saa aikaan.

Se, että joku menee vapaapäivänään metsään keräämään mustikkaa, herää vaikka aikaisin lenkille koska harjoittelee triathloniin tai lukee sivistävää kirjaa, kertoo mielestäni tästä ihmisestä jotain. Se, että myös vapaa-aikanaan tekee asioita epämukavuusalueella, mielestäni heijastuu moneen muuhun asiaan elämässä. Se, että tekee jotain mikä ei välttämättä lähtökohtaisesti ole niin "kivaa" (myönnän, että varmasti Pokemonin jahtaaminen on kivempaa kuin vaikka 30 kilsan vauhtilenkki - varsinkin viimeisen 10 kilsan kohdalla) kertoo jotain ihmisen luonteesta. Mielestäni tehokkuuden tavoittelu ja suorituskeskeisyys on ihailtavia luonteenpiirteitä. Uskon, että tämän tyyppiset ihmiset myös menestyvät työelämässä paremmin. Globalisaation takia koen, että kansa joka arvostaa "kivaa" on hieman vaikeuksissa kun sen pitää pärjätä suorittamista ja ahkeruutta ajavaa kansaa vastaan.
But maybe that's just me.

Se, että kerään mustikoita, juoksen maratoneja, treenaan kovaa tai luen sivistäviä kirjoja vapaa-aikanani takaa minulle hyvän mielen. Se tuntuu palkitsevalta. En usko, että saan semmoista fiilistä siitä että kävelen Pokémonien perässä. Arvomaailmani on liian suorituskeskeinen (ja ehkä vanhanaikainen?) siihen.

Haluan tosin puolustaa Pokémonisteja sen verran, että en näe, että esim golfin peluu (liike-elämän verkostoitumista lukuunottamatta), on kovin paljon tuottavampaa puuhaa. Että siinä mielessä en dumaa Pokémon pelaajia yhtään.

Menen treenaaman kuudelta aamulla ihan vapaaehtoisesti, koska koen, että epämukavuusalueella oleminen ja itseni "kiusaaminen" valmentaa minua pärjäämään myös kovassa työelämässä. Haluan joku päivä aivan huipulle - johtajaksi, ja uskon, että kaikki aikaiset heräämiset ja tunnit fyysistä työtä tehden harjoittaa luonnettani (kuten paineensietokykyä, itsekuria, kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä) ja karaisee minua. Koen että kaikki tämä tukee minua jonain päivänä saavuttamaan huippuduunin, jossa on valtava paine ja duunin joka ei todellakaan aina tunnu kivalta.

Ja sanottakoon vielä: mustikan keruu on omasta mielestäni samalla myös rentouttavaa hektisen urbaanin elämän kontrastina, vaikka selkää särkee enkä pääse kunnolla seisomaan urakan jälkeen. Se fiilis minkä saan pitkästäkin lenkistä (jonka aikana saatan välillä itkeä, koska olen niin turhautunut ja väsynyt) ja kovasta treenistä on aivan sairaan hyvä. En saa mistään muusta vastaavaa endorfiiniryöppyä.

Luulen, että jos olisin työnantaja, palkkaisin mieluummin ihmisen joka on suorituskeskeinen myös elämän muilla osa-alueilla, sillä uskon, on vaikea olla jotain vapaa-aikanaan ja jotain aivan muuta työelämässä. On suurempi todennäköisyys, että perustavaa laatua olevat luonteenpiirteet näyttäytyvät samanlaisina elämän kaikilla osa-alueilla, kuin että ne vaihtelevat suuresti. Kärjistäen, haluaisitteko teille tehtävään sydänleikkaukseen mieluummin kirurgin joka pelaa pelejä vapaa-aikanaan vai lukee alansa kirjallisuutta ja tutkimuksia? Tai palkkaisitteko mieluummin kassalle ihmisen, joka käyttää vapaa-aikaansa esim hyväntekeväisyyteen, kuin tyypin joka viettää illat telkkaria katsoen?

Käyttäkööt ihmiset vapaa-ajan mihin haluavat (lakia kunnioittaen). Ja voi olla, että parin tunnin marjankeruun jälkeen tekee vielä mieli pelata vähän Pokémonia. Go for it! Mutta se, ettei yhtään ymmärretä esimerkiksi tuon yllä viitatun mielipidekirjoituksen takana olevaa ajatuspolkua on mielestäni vähän pelottavaa. Ehkäpä meitsin kannattaa kerätä luuni ja muuttaa vaikka jenkkeihin, jossa suorittamista kunnioitetaan. Niin, ja kyllähän minäkin rakastan maata auringossa tuntikausia keräten pisteitä ihosyövälle kuin mitäkin Pokémoneja. Mutta yritän edes kuunnella fiksuja Podcasteja tai lukea järkevää asiaa samaan aikaan. Anyways, oli vain pakko vähän saada ajatuksiani ulos tästä.
Onnea Pokémonin metsästyshommiin!






No comments:

Post a Comment


Back to Top