Pages

Wednesday, 6 July 2016

Yksin.

Vaikka olen onnellisesti avoliitossa ja muutenkin sosiaalinen tyyppi, niin ai että kun joskus kaipaa vaan sitä että saa olla yksin. Aivan soolona, Celin Dionisti all by myself. Kun on asunut itsekseen 10 vuotta, tottui siihen, että tömähtäessä kotiovesta sisään vastassa ei ole ketään. Se on tietyllä tavalla todella surullista, varsinkin kun tulee vaikka ulkomaanmatkalta ja kotona on vastassa pimeä tyhjyys ja hiljaisuus. Mutta toisaalta se on tae siitä, että saa hetken aikaa kasata ajatuksia, olla juuri sellainen kuin on ja tehdä ihan mitä huvittaa. Se, että on joku jonka kanssa viihtyy ja nauraa on tietysti aivan mahtavaa, enkä haluaisi vaihtaa sitä pois. Jonkin verran yksinoloa kaipaa kuitenkin aika moni ihminen. Ja vaikkei kaipaisikaan (tai päinvastoin jopa välttelee yksinoloa), niin uskon, että se tekee hyvää itse kullekin.

Viime lauantain sooloilufiiliksiä
Esimerkiksi toukokuinen viikon rantaloma yksikseni Kreikassa oli aivan mahtavaa. Rakastin sitä eikä viikossa kertaakaan tullut fiilis, että hitsi kun olisi kiva saada seuraa. Huomaankin, että kun työ on todella sosiaalinen ja asuu jonkun kanssa niin en jaksa oikein enää tavata ystäviä tai hengailla ulkona kahviloissa tai ravintoloissa. Nähtävästi on olemassa tietty vakiokiintiö sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tietty kiintiö rauhassa yksin olemiseen. Nyt lomapäivinä, ilman palavereita ja ympärillä pyörivää härdelliä, jaksaa taas paremmin tavata kavereita. Kauhulla mietin, että miten naiset jaksaa sitä, että heidän ympärillä pyörii lapsi (tai jopa monta!) about koko hereillä olon ajan. Nä faaaan. Ei napostele.



via GIPHY

No comments:

Post a Comment


Back to Top