Pages

Sunday, 14 August 2016

Metamorfoosi ja vuoden paskin Flow-arvostelu

En alunperin ollut ajatellut astuvani Flow -alueelle tänä vuonna ollenkaan, mutta sitten kaveri pisti ryhmää pystyyn ja päädyin ostamaan lauantaille lipun. En siis edes katsonut kuka siellä esiintyy, sillä viime vuonna näin varmaan säälittävät kolme keikkaa kolmen päivän aikana. Heiluin sosialisoimassa loppuajan. Ostin itse asiassa lipun Finnairin pluspisteitä käyttäen, mikä oli ihan hyvä veto, kun en varmaan koskaan elämässäni tule keräämään niin paljon pisteitä, että niistä heruisi edes menolippua Tallinnaan. Finnairin Plus-järjestelmä on kyllä mätä kuin mikä.

Kun keli oli mikä oli, eikä oikeastaan mikään bändi kiinnostanut, niin ei alueelle ollut mikään hinku. Brunssailimmekin ensin neljään saakka Hernesaaressa, minkä jälkeen lähdimme pikkuisen kiertotien kautta Suvilahteen. Keli oli siinä vaiheessa kyllä jo prognooseihin nähden aikas bueno. Peräti niin bueno, että aurinkolasien kotiinjättäminen osoittautui erheeksi.

En tiedä johtuiko sääennusteista, epäkiinnostavasta esiintyjävalikoimasta, liian aikaisesta heräämisestä (miksi hitossa herään klo 8 lauantaiaamuna, vaikka väsyttää?!) vai yksinkertaisesti kypsyysasteestani, mutta ei lähtenyt. Ei sitten millään. Voin rehellisesti sanoa, että seiskasta eteenpäin odotin vain että saan todeta taksikuskille kotisoitteeni. Ei kiinnostanut yhtään. Viime vuonna vedin kolme päivää tukka putkella silmät kiiluen aamupäivästä aamuyöhön - nyt jaksoin alueella kaksi tuntia ennen kuin koko homma rupesi kyllästyttämään. Kotiintuloaikani lauantaina? 21:40. Khrm.

Eikä tämä ole Flow'n vika. Tässä on kyse laajemmasta ilmiöstä. Minusta on tullut tylsä. Parisuhdetylsä. Viime vuonna - sinkkuna - olin koko ajan menossa ja ulkona. Sen jälkeen kun rupesin seurustelemaan olen ollut ulkona tasan kaksi kertaa. Siis kaksi kertaa - KAHDEKSASSA kuukaudessa. Ei vidu. Jos vanha minä tulisi vastaan, se ei edes moikkaisi nykyistä minääni. Tykkään toki yhä nähdä kavereita ja lipittää punaviiniä juorujen kera - mutta sillä lailla tuhkimomaisesti - viimeistään puoliltaöin kotona.

Näin siinä vaan kävi, että vaikka kuinka vieläkin väitän että rakastin entistä menevää elämäntapaa, niin aikansa kutakin. En jaksa pakottaa itseäni roikkumaan baarissa tai kukkumaan festarilla, kun aidosti vaan väsyttää ja halajaa kotisohvan rauhaa. Eikä rehellisesti ole kyse siitä, etten saisi lähteä. Täällä oikein odotetaan, että tulisin skumppispäissäni aamuyöstä kotiin, mutta en jaksa. En ymmärrä tätä metamorfoosia itsekään. Voi tietysti olla, että viime vuoden rilluttelun jälkeen olen vain väsynyt ja jossain vaiheessa stamina nousee. Mutta nyt ei viitsi. Ei yhtään tee mieli.  Onhan se ok?

Ensi vuonna säästän ne vähätkin pluspisteeni muumimukeihin.


No comments:

Post a Comment


Back to Top